Samettiruusu

Äitien pitäisi istua pöytien päissä. Äitien pitäisi saada se kunnia, mikä heille kuuluu. Äitejä pitäisi aina kohdella kuin haurainta ruusunterälehteä.
Vanhetessaan yhdenkään äidin ei kuuluisi päätyä vaipoissaan vanhainkotiin.
Mikä uskomaton muutos tapahtuu naisessa, kun uusi elämä saa alkunsa. Pieni ihme raivaa tiensä kohtuun, kotiinsa. Kääriytyy sinne lämpöiseen kasvamaan. Samalla kertaa naisen keho muuttuu. Mikä ihmeellinen matka. Lapsen ja äidin yhteinen. Kestää läpi elämän. Matka naisesta äidiksi on hämmästyttänyt minua aina. Ihmeellinen.

Minä kasvatin samettiruusun koulussa. Ala-asteella. Jokainen sai valita mieleisensä. Siemenpusseja pyöriteltiin pitkin pulpetteja. Siemen istutettiin mustaan rahisevaan pieneen ruukkuun. Kasteltiin ja odotettiin hetkeä ,kun sai viedä kukan alun kotiin. Äidille. Äitienpäivälahjaksi. Muistan kuinka onnellinen olin, kun näin äidin sädehtivän katseen. Lämpimän hymyn. Miten ylpeä olin, kun äiti istutti ruusun pihallemme. Aika ei ole onnistunut pyyhkimään muistoa.
Ja nyt tämän saman pihan multiin aion istuttaa samettiruusuja. Etten koskaan unohtaisi.

Äidit, kauneinta, mitä maa päällänsä kantaa.

Tietoa kirjoittajasta

marilyn

Tarinoita, runoja, pienin sanoin.

2 kommenttia artikkeliin ”Samettiruusu”

    1. Kiitos❤️kyllä kyyneleet virtasi kun kirjoitin tämän!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *