Punaiset kengät

Punaiset kengät. Ihan uudet. Ne ovat punaiset. Niissä on tasapaksut mustat kovat pohjat, jotka eivät jousta yhtään. Nappaskengät. Sillä nimellä minä niitä kutsuin. Kävellessä katsoin vain jalkojani, kenkiäni. Niissä oli soljet sivuissa ja ne istuivat jalkaani täydellisesti. Ääni, mikä niistä kantautui kävellessä, oli hurmaava. Ne kopisivat mukavasti. En saanut silmiäni irti niistä. Minun punaiset kenkäni. Niiden pinta oli mattainen, pikkunukkainen. Niistä tuli minun lemppari kengät.
Pikkusiskolla oli synttärit. Siskoni ja hänen kaverinsa hyppivät pihallamme hyppynarua. Näin tilaisuuteni tulleen. Pääsin testaamaan uusia kenkiäni hyppimiseen. Sujahdin mukaan punaisilla kengilläni. Mielestäni millään muilla kengillä ei ollut niin hyvä hyppiä. Huomasin muiden hyppijöiden ilmeestä, että en ollut tervetullut heidän porukkaan. En välittänyt. Olinhan vanhempi kuin he. Pelkäsin tosin, että irtokivet naarmuttaisivat uudet pinnat. En jatkanut hyppimistä kauaa mutta varmistin, että kaikki huomaisivat kenkäni. Ne olivat niin kauniit. Punaiset! Tuntui, että niillä kengillä kaikki tekeminen tuntui jotenkin erikoisen hienolta.

Olen miettinyt, miksi minä aika-ajoin etsin punaisia kenkiä. Sellaisia jotka kopisee. Sellaisia mattapintaisia. Sellaisia, joista ei vain haluaisi luopua, kun ne merkkaavat enemmän kuin muut kengät. Minun lapsuuden ensimmäiset omat punaiset kengät. Etsinkö teitä turhaan vai odotatteko minua jossain. Nappaskenkäni❤️

 

 

 

Tietoa kirjoittajasta

marilyn

Maailmojen syvyyksissä sukeltava sinnikäs metsien tietäjänainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *