Haava

Ei se katoa kirjoittamalla. Ei se häviä puhumalla. Lapsettomuuden haava jäi. Se tuli pysyäkseen minussa. Sitä ei voi hangata pois. Ei lähde repimällä. On ja pysyy.
Sen kanssa on opittava elämään. Annettava sen vuotaa, kun siltä tuntuu. Annettava sen parantua. Hoidettava sitä. Haava on syvä. Kaiken alleen peittävä. Haava, joka muistuttaa menetyksistä. Pettymyksistä. Riipaisevan lähelle pääsystä. Haavalla on verenpunaiset kyyneleet. Satuttavia. Kuumia. Eikä niitä voi pysäyttää. Joskus haava ammottaa auki. Siihen koskee. Siihen sattuu sellaisella voimalla, että se saa polvilleen. Se saa haukkomaan henkeä. Lamauttaa. Ei jaksa edes yrittää. Silloin on parempi kääriytyä omiin oloihin. Antaa haavalle se aika, minkä se vaatii.

Tietoa kirjoittajasta

marilyn

Maailmojen syvyyksissä sukeltava sinnikäs metsien tietäjänainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *