Et ollutkaan meille.

Niin revittiin kirjastani viimeinenkin sivu. En saannutkaan pitää sinua. Pieni versoni, et juurtunut minuun. En kelvannut kasvualustaksi.
Niin karkasi tiimalasista hiekka. Aika loppui. Jäljelle jäi vain syvään tuntuva suru. Pohjattoman tyhjät sylit.
Minä jatkan matkaani. Ja sinä kuljet mukanani. Sydämessäni. Ajatuksissani.

Ikuisesti.

Tietoa kirjoittajasta

marilyn

Maailmojen syvyyksissä sukeltava sinnikäs metsien tietäjänainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *