Haaveilua

Haluaisin pukea sinulle villasukat. Haluaisin kammata tukkasi. Kietoa pyyhkeeseen saunan jälkeen.
Haluaisin kertoa maailmasta. Sen monesta ihmeestä. Ottaisin reppuselkään, kuljettaisin pitkin polkuja, pitkin aarniometsiä.
Haluaisin nousta aikaisin, vain nähdäkseni, kun avaat silmäsi.

Tänään aurinko pilkahteli puiden välistä.
Haaveilusta taas yllätin itseni. Allani oli vaaleanpunainen pilvi. Minun hattarani. En sitä häpeile. Haaveilu kääntyy aina toivoksi. Toivo uskomiseksi.
Elämä on minullekin arvoitus. Seikkailu. Katselen sitä lapsen silmin, hetken. Kun kaikki jännä on silmien edessä. Miksi murehtia tulevaa.
Kyllä jokainen päivä tulee. Joko onnenaivaimet käsissään. Tai myrskyntuulet takataskuissaan. Tulee se kuitenkin.
Ajallaan.

Kohtaamisia

Kohti uutta. Kohti uusia tapaamisia. Kohti ihmisiä.
Viime vuosi oli täynnä kohtaamisia. Sain tuntea, uusien ihmisten astuessa elämääni, miltä tuntuu löytää itsensä. Kadoksissa ollut tuotiin kotiin.
Ihmiset ovat näyttäneet, miltä tuntuu, kun autetaan. Miltä tuntuu nauraa koko päivä. Miltä tuntuu vilpitön halaus, yhteinen kyynel. Niitä hetkiä, kun tuntui ettei jaksaisi yhtä askeltakaan enään, niin joku tuli ja silitti olkapäätä ja hymyili. Siinä hetkessä tajuaa, ettei yksin tarvitsekaan jaksaa.
Olkoon tämä vuosi täynnä uusia kohtaamisia. Täynnä niitä hetkiä, parhaimpia, toisten kanssa jaettuja. Kun katseet kohtaavat, hymyt törmäilevät toisiinsa. Nauru jää asumaan silmäkulmaan. Kun kyynel jaetaan, se saa kultaisen reunuksen.
Otetaan tänäkin vuonna yhteiset askeleet, ihminen! Kohti uusia kohtaamisia!
Hyvää alkavaa vuotta 2018!